Monet puheterapeuttien asiakkaat ovat monikielisiä monikielisyyden lisääntyessä Suomessa (ja maailmalla). Törmään työssäni jatkuvasti erilaisiin monikielisyyteen liittyviin uskomuksiin, jotka eivät yleensä kuitenkaan pidä paikkaansa. Monikielisyydellä tarkoitan tässä tekstissä myös kaksikielisiä.
Puheterapeutit (minä mukaan lukien) suosittelevat lähtökohtaisesti vanhempien käyttävän omaa äidinkieltään lapsen kanssa, sillä äidinkielen vanhempi todennäköisesti hallitsee parhaiten ja kokee tunnekielekseen. On kuitenkin myös vanhempia, jotka ovat oppineet toisen kielen niin sujuvaksi, että haluavat käyttää sitä lapsensa kanssa ja tämä on myös monessa tilanteessa omasta mielestäni oikein toimiva ratkaisu.
Miten monikielisyys määritellään?
Monikielisyyttä voidaan määritellä monella eri tavalla. Perinteisin ja hyvin yleinen tapa on määritellä monikielisyyttä seuraavasti (etenkin kun tarkastellaan, onko lapsella puheen tai kielen kehityksessä haasteita):
- Simultaanisti monikielinen = useamman kielen omaksuminen on alkanut ennen 1-vuoden ikää. Yleensä lapsi omaksuu näitä kieliä kotona.
- Perättäisesti monikielinen = useamman kielen omaksuminen on alkanut noin 3-vuoden iän jälkeen. Lapsi on esimerkiksi alkanut oppia toista kieltä mennessään päiväkotiin.
Monikielisyyttä on kuitenkin tärkeä tarkastella myös henkilön oman kokemuksen pohjalta: miten hän itse identifioituu monikieliseksi?
Vanhemmat kertovat usein huolensa, kun lapsi ei ilmaise itseään toisella kielellään ollenkaan, mutta tuntuu kuitenkin ymmärtävän. Monikielisen lapsen kielten omaksumiseen vaikuttaa vahvasti se, paljonko hän altistuu arjessaan kielelle ja kuinka laadukasta tämä altistuminen on. Usein tilanne on se, että lapsi kuulee kieliä arjessaan eri määrän, eli jokin kieli on ns. dominoiva. Kotona voikin koittaa laskea, kuinka monta prosenttia hereilläoloajasta lapsi altistuu kielille ja miten ympäristö käyttää kyseisiä kieliä hänen kanssaan (eli kuinka laadukasta altistuminen on).
Kerron esimerkin omasta perheestäni. Oma lapseni ei ilmaise itseään 3,5-vuotiaana toisella kielellään eli venäjän kielellä, mutta ymmärtää kaiken ja vastaa tällöin suomeksi. Tähän vaikuttaa paljon altistuminen, sillä hän käy suomenkielistä päiväkotia ja kuulee kotona sekä venäjää että suomea: altistus venäjän kielelle on siis huomattavasti vähäisempää. Ja niinä hetkinä, kun lapseni altistuu venäjän kielelle, olen myös itse usein paikalla, jolloin hän altistuu samaa aikaa myös suomen kielelle. Puolisoni hallitsee kuitenkin äidinkielensä kieliopin paremmin ja hänelle oli tärkeä pystyä puhumaan sitä lapselleen, joten päätös puhua molempia kieliä on siis ollut perheellemme täysin oikea. Tällä hetkellä lastani voisi kutsua passiivisesti monikieliseksi, koska hän ymmärtää muttei tuota puhetta venäjäksi.
Mutta lähdetäänpäs tarkastelemaan monikielisyyden myyttejä! Käyn näitä erityisesti asiakkaiden vanhempien kanssa läpi, jotta he saisivat itsevarmuutta käyttää omaa kieltänsä lapsensa kanssa arjessa. Lähteet löydät artikkelin lopusta.
Myytti 1: monikielisyys aiheuttaa kielihäiriötä
Yksi yleinen harhaluulo on, että monikielisyys aiheuttaa kielihäiriötä. Tutkimusten mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Monikieliset lapset eivät ole alttiimpia kielihäiriöille kuin yksikieliset lapset eikä monikielisyys itsessään ole syy kielihäiriölle.
Jos lapsella on diagnosoitu kielellisiä vaikeuksia (esim. kehityksellinen kielihäiriö), simultaani monikielisyys ei tutkimusten mukaan aiheuta vaikeampaa oirekuvaa kuin yksikielisillä. Perättäisesti monikielisillä lapsilla, joilla on kielellisiä vaikeuksia, on tutkimuksissa saatu ristiriitaisia tuloksia: heillä saattaa vaikeudet näyttäytyä enemmän joillain kielen osa-alueilla.
Myytti 2: Monikielisyys vaikeuttaa puheen ja kielen oppimista
Toinen yleinen harhaluulo on, että monikieliset lapset kokevat yleisesti vaikeuksia puheen ja kielen oppimisessa verrattuna yksikielisiin lapsiin. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että näin ei kuitenkaan ole. Lähtökohtaisesti monikielisten lasten kieli kehittyy noudattaen samoja askelia kuin yksikielisilläkin. Ja kuten yksikielisillä, monikielisillä lapsilla on paljon yksilöllisiä eroja.
Monikielisen lapsen kielten hallinnassa saattaa myös olla eroja: yksi kieli saatetaan hallita paremmin kuin muut, mikä on täysin normaalia, koska jokin kielistä on yleensä dominoiva.
Myytti 3: Monikielisyys sekoittaa lasta
Monikielisyys ei sekoita lasta ja lapset oppivatkin käyttämään kieliä oikeissa tilanteissa oikeiden henkilöiden kanssa.
Monikieliset lapset voivat kuitenkin sekoittaa kieliä keskenään kesken yksittäisen lauseenkin, ja tämä saattaa aiheuttaa huolta vanhemmille. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kielten sekoittaminen on luonnollinen osa monikielisyyttä: puhutaan kielten siirtovaikutuksesta ja koodinvaihdosta. Lapsi siis soveltaa toisen kielen sääntöjä toiseen: tässä voidaan myös kuitenkin havainnoida, jos lapsi soveltaa näitä sääntöjä väärin.
Siirtovaikutus ja koodinvaihto ei kuitenkaan ilmiönä ole merkki kielellisestä vaikeudesta, vaan osoitus aktiivisesta kielten omaksumista.
Myytti 4: Lapsi, jolla on autismikirjo tai kehitysvamma, ei pysty omaksumaan useaa kieltä
Autismikirjo tai kehitysvmma eivät automaattisesti tarkoita, etteikö lapsi pystyisi omaksumaan useampaa kieltä. Tähän vaikuttaa tietysti lapsen kognitiivisen kehityksen taso. Muut vaikuttavat tekijät ovat samoja kuin tyypillisesti kehittyvilläkin monikielisillä: kielille altistuksen määrä ja laatu.
Myytti 5: Kielen tai puheen häiriö voi ilmetä vain yhdellä lapsen omaksumista kielistä
Yksi yleinen harhaluulo on, että kielihäiriö voi ilmetä vain yhdellä lapsen omaksumista kielistä. Todellisuudessa kielihäiriö näkyy kaikilla lapsen kielillä. Jos lapsi tarvitsee puheterapiakuntoutusta epäselvän puheen takia, näyttäytyy nämäkin haasteet kaikissa kielissä. Tämän takia onkin tärkeää arvioida lapsen kielitaitoa kaikissa hänen omaksumissaan kielissä, jotta mahdolliset vaikeudet voidaan tunnistaa.
Jos lapsi tulee puheterapeutin tutkimuksiin, kieltä pyritään arvioimaan lapsen kaikilla kielillä. Tässä käytetään apuna mm. tulkkia ja vanhempien sekä päivähoidon tai koulun haastattelua. Puheterapiakuntoutus täytyy erottaa nimittäin toisen kielen opettamisesta ja näin pyrkiä löytämään lapselle oikea tukimuoto.
Myytti 6: Monikielisen lapsen sanavarasto on pienempi
Kun arvioidaan lapsen sanavarastoa yhdellä kielellä, saattaa se olla pienempi kuin yksikielisellä lapsella. Monikielisen lapsen kaikkien kielten yhteenlaskettu sanavarasto on kuitenkin tyypillisesti yhtä suuri tai suurempi kuin yksikielisen lapsen.
Myytti 7: Monikielinen lapsi ei opi mitään kielistään täysin sujuvaksi
Vaikka kielitaito voi vaihdella lapsen omaksumien kielten välillä, monikieliset lapset voivat myös saavuttaa täyden sujuvuuden kaikissa kielissään. Tällöinkin kielelle altistuminen tulisi olla säännöllistä, laadukasta ja monipuolista.
Myytti 8: Monikielisyys vaikeuttaa oppimista
Monikielisyys ei vaikuta ajattelun tai oppimisen kehitykseen negatiivisesti.
Yhteenveto ja puheterapeutin vinkit monikielisen lapsen puheen ja kielen kehityksen tukemiseen
On tärkeää, että vanhemmat ja muut lapsen lähiaikuiset tietävät, miten monikielisyys vaikuttaa lapsen kehitykseen. Monikielisyys on voimavara, ja sen ymmärtäminen on olennaista jokaiselle monikielisen lapsen vanhemmalle ja muille lähiaikuisille. On kuitenkin lopulta jokaisen perheen oma päätös, mitä kieltä he haluavat lapselleen puhua.
Jos olet vanhempi ja pohdit monikielisyyttä perheessäsi, voi puheterapeutti olla tässä apuna. Puheterapeutti voi olla tukena esimerkiksi miettimässä ja ohjaamassa, miten tukea monikielistä lastasi juuri teidän perheen arjessa.
Tässä muutama puheterapeutin vinkki monikielisen lapsen puheen ja kielen tukemiseen:
- Sanoita lapselle asioita omalla kielelläsi: kysy, kommentoi ja keskustele. Voit sanoittaa omaa toimintaasi ja lapsen toimintaa esimerkiksi leikkiessä, pukiessa, iltatoimissa ja ulkoillessa. Jos lapsi sanoo asioita toisella kielellä, voit toistaa saman omalla kielelläsi.
- Lue lapsellesi kirjoja omalla kielelläsi: kirjastoissa on saatavilla lastenkirjoja monilla eri kielillä. Hyviä kirjoja ovat sellaiset, joissa on paljon kuvia. Kuvat herättävät keskustelua ja antavat mahdollisuuden mm. nimetä asioita.
- Kuuntele musiikkia omalla kielelläsi!
- Anna lapsen katsoa välillä lastenohjelmia omalla kielelläsi, jos mahdollista. Monessa ohjelmasovelluksessa pystyy vaihtamaan myös kielen.
- Kannusta sukulaisia ja muita käyttämään omaa kieltään.
- Harjoitelkaa kieltä leikin kautta: voitte peleissä tai leikeissä koittaa herätellä puhetta haluamallanne kielellä hauskalla tavalla (“hei mikäs tää oli mun kielellä?”).
- Älä pakota puhumaan. Puhepaine saattaa vain luoda entisestään lapselle tunteen, ettei hän halua ilmaista itseään kyseisellä kielellä.
- Puhu positiivisesti kaikista lapsen kielistä.
Toivoisin, että jokainen monikielinen pystyisi iloitsemaan ja olemaan ylpeä monikielisyydestään!
Lähteitä:
Arkkila, E., Smolander, S. & Laasonen, M. Monikielisyys ja kielellinen erityisvaikeus. Duodecim 2013;129:200–7.
Paradis, J. & Crago, M. B. 2011. Dual Language Development & Disorders A Handbook on Bilingualism and Second Language Learning, Third Edition.
Smolander, S. 2016. Näkökulmia kielellisten taitojen arviointiin ja kielellisen vaikeuden tunnistamiseen monikielisellä lapsella. Puhe ja kieli, 36:1, 57–75.
Smolander, S. 2022. Kielellinen vaikeus monikielisellä lapsella. Teoksessa Kunnari, S. & Laasonen, M. 2022. Lasten kielelliset vaikeudet- Haasteiden tunnistaminen ja kuntoutus.
