Tämä on yleinen kysymys, jota kuulen pienten lasten vanhemmilta. Myös omalla lapsellani on ollut kausia, jolloin hän on änkyttänyt enemmän. Kiire, innostus tai vaikkapa rauhaton tai jännittävä kommunikointiympäristö voivat esimerkiksi vaikuttaa lapsen änkytyksen määrään.
Lapsen änkyttäminen voi kuulua puheessa esimerkiksi äänteiden, tavujen ja sanojen lukkiutumisena, venytyksenä tai toistoina. Joillain lapsilla änkytys saattaa näkyä myös esim. myötäliikkeinä kasvoissa tai vartalossa.
Osalla lapsista änkyttäminen liittyy tyypilliseen kehitykseen, kun puhe ja kieli kehittyvät nopeasti (noin. 2-5-vuotiaana).
Tässä muutama vinkki, jos lapsi alkaa änkyttämään:
- Näytä, että kuuntelet: voit katsoa lapseen ja laskeutua hänen tasolleen.
- Pidä ilmeesi neutraalina tai hymyile: lapsi voi ihmetellä huolestunutta ilmettä.
- Älä keskeytä.
- Älä yritä täydentää lausetta tai arvailla.
- Jos lapsi hermostuu tai luovuttaa, voit kertoa kuuntelevasi sekä kehua ja kannustaa yrittämään rauhassa uudestaan.
Osoitat näillä keinoilla myös, että lapsen änkyttäminen on täysin hyväksyttävää. Ympäristön suhtautuminen änkytykseen vaikuttaa siihen, miten lapsi itsekin suhtautuu omaan änkytykseensä.
Jos lapsen änkytys kestää yli puoli vuotta ja tämä herättää vanhemmissa huolta, voi hakeutua esimerkiksi neuvolan kautta puheterapeutin vastaanotolle hakemaan tukea.
Annetaan siis toisillemme aikaa kommunikoida, oli kyse sitten änkyttävästä lapsesta tai aikuisesta! Ja hyväksytään erilaiset tavat puhua ja kommunikoida 🙂
Lisätietoa änkytyksestä: https://www.ankytys.fi/
